Marttalippu

Tärkeä tunnus on järjestön oma lippu. 50-vuotisjuhlan kunniaksi marttapiiriliitot lahjoittivat liitolle oman lipun. Sen suunnittelijaksi valittin Eva von Weisseberg.

Suomenlippu ja marttalippu oikeaoppisesti vierekkäin piiriliiton vuosikokous Oulussa 1974.Omasta lipusta oli haaveiltu järjestössä pitkään. Jostain syystä hanketta ei kuitenkaan ollut toteutettu. 

Niinpä marttapiiriliitot päättivät teettää liitolle lipun 50-vuotislahjaksi. Lipun suunnittelijaksi valittiin taiteilija Eva von Weissenberg, joka itsekin oli martta. Lippu teetettiin Suomen Käsityön Ystävillä. 

Lipussa on sinisellä silkkikankaisella pohjalla hopeanharmaalla kirjottu marttamerkki. Lipun koko on 1,2 x 1,6 metriä. 

Marttalippu vihittiin käyttöön 10.6.1949 Marttaliiton valtuuskunnan kokouksessa.  Lipun paljastanut Marttaliiton johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja Helmi Nylander lausui tilaisuudessa: 

"Olkoon tämä lippu merkkinä kaikesta puhtaasta, kauniista ja jalosta, mitä martta-aate itseensä kätkee, ja kulkekoon se marttajoukon edellä viittoen tietä eteenpäin ja ylöspäin. Tuntekoon jokainen martta velvoittavana oman osuutensa tässä suuriarvoisessa, kauaskantoisessa työssä Suomen kotien onneksi. Saakoon marttayö tämän lipun alla kulkea valoisaa tulevaisuutta kohti."

Lipun julkinen luovuttaminen tapahtui Messuhallissa 50-vuotisjuhlassa. 

Lipusta on teetetty pöytälippuja ja viirejä. Pöytäliput ovat poistuneet käytöstä, mutta viirejä tehdään edelleen. Viirit ovat myös yhdistysten käytössä. Yhdistykset voivat luovuttaa pöytäviirin tärkeissä tilaisuuksissa jäsenilleen tai yhteistyökumppaneilleen. 

Myöhemmin myös piiriliitot ovat hankkineet itselleen omia lippuja. Lipussa on marttamerkin lisäksi jokin piiriliiton toimintaa kuvaava vaakuna. Ensimmäisenä piiriliitoista valmistivat lipun itselleen Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen Marttapiiriliitot.

Marttaliiton hallitus päätti 1970-luvun lopulla teettää piiriliittoja varten yhtenäisen lippusuunnitelman. Tarkoituksena oli saada piiriliittojen liput valmiiksi järjestön 80-vuotisjuhlia varten vuonna 1979.

Kirsi Vesterbacka